Luin satoja tutkimuksia ja tajusin lopulta jotain olennaista: kana on hämmästyttävän vaativa eläin. Ja samalla tajusin myös sen, että omat taitoni eivät riitä varmistamaan kanoille optimaalista rehua.

Kutsuimme Luonnonvarakeskuksen siipikarjan ravitsemukseen perehtyneen tutkijan kylään. Hän myönsi tulevansa paikalle sillä oletuksella, että taas joku pyörittelee rehuja ämpärin pohjalla. Näytin tekemäni taustatyön, kasan tutkimushavaintoja ja oman visioni. Hän vakuuttui ja Luonnonvarakeskus suostui ottamaan rehun kehitettäväkseen. Siitä alkoi meidän ja Luken yhteistyö.

Tutkijat varmistivat kanojen optimaalisen ravitsemuksen, kun minä toin reseptiin uusia ideoita. Opin heiltä valtavasti matkan varrella. Suurin haaste oli valkuainen ja optimaalinen aminhappokoostumus. Miten sitä saisi riittävästi munivalle kanalle suosituksia ja tiukkaa lainsäädäntöä noudattaen.

Hetken luulin löytäneeni täydellisen ratkaisun mustasotilaskärpäsen toukista, mutta pettymys oli suuri, kun selvisi, etteivät ne olleet hyväksyttyjä. Seuravaaksi päävalkuaislähteeksi valikoitui heraproteiini – ravitsemuksellisesti lähes täydellinen valkuainen.

Jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, että rehu täytyy pelletöidä, jotta kaikki jauhemaiset ja tärkeät raaka-aineet saadaan tasalaatuisesti mukaan. Ensimmäinen koe-erä valmistettiin Luken koetiloissa.

Selvitimme myös oman pellettituotannon mahdollisuutta, mutta ammattimainen tuotanto olisi vaatinut satojen tuhansien eurojen investoinnit – eikä rohkeus tai markkinatkaan siihen vielä riittäneet. Niinpä kartoitimme eri rehunvalmistajia ja onneksi löysimme Rehuxin, jonka kanssa reseptimme mukainen valmistus onnistui.

Innosta puhkuen veimme raaka-aineet Rehuxille ja jäimme odottelemaan ensimmäisen virallisen erän saapumista. Pian sain puhelun, että reseptimme hera oli tukkinut heillä koko linjaston. Voin vaan kuvitella, mitä tuotannon työntekijät sillä hetkellä ajattelivat. Oma pettymykseni oli valtava, muistan vieläkin missä olin ja miltä se tuntui, kun sain puhelun. Tiesin,että on palattava reseptin kanssa lähtöruutuun.

Luken kanssa reseptiä hiottiin uudelleen ja parin vuoden ja monen kierroksen ja vastoinkäymisen jälkeen resepti oli valmis. Valkuishaaste ratkaistiin yhdistämällä useaa eri valkuaislähdettä. Tänä aikana oli jo ehtinyt tulemaan muita soijattomia ja kotimaisia tuotteita markkinoille, mutta luotin meidän rehuun.

Kun tuli se aika, että oli aika paljastaa tuotokseni isommalle yleisölle, muistan että jännitti. Mitä jos kukaan ei tykkää. Olin tehnyt sellaista rehua, mitä koen itselle tärkeäksi. Jakaako kukaan muu samoja ajatuksia. Myimme kaksi vuotta rehua Pohjanheltta-nimellä ja koska palautteet olivat niin kannustavia, päätimme panostaa tähän entistä enemmän, vaikka oli myös vaihe, jossa jouduimme todenteolla punnitsemaan riittääkö voimavaramme tähän kaiken muun työn ohella.

Halusimme muuttaa Pohjanheltan nimen, koska se sekoittui Hankkijan Punahelttaan. Ei muuten ole helppoa keksiä nimeä! Mutta Piira on mukavan ytimekäs ja on johdettu kivipiirasta - kanan ruuansulatuksen oleellisesti osasta.

Olimme pitkään myös luovalla tauolla. Kehittelimme uutta ilmettä, uudistimme säkin, kilpailutimme toimitusmaksuja, täydensimme valikoimaa ja kehittelimme uusia rehuja, joita useammat kanalat pääsivät testaamaan. Niin syntyi Piira - superruokaa kanoille, kestävästi kotimaasta.

Toivottavasti tuotteistamme on iloa teille kanojen ystäville ❤️